Kepeys

Keväisen puutarhan runollinen kepeys…

The lightness of a spring garden…

Kesän korvalla

Lainapuutarhassa kevät on jo pitkällä. Vuosien kuolleiden kasvikerrosten alta on paljastunut paljon ihanaa, muun muassa sipulikasveja pensaiden alta, mutta myös ikävä kyllä runsaasti rikkaruohoja. Pahin taistelu juolavehnän ja levinneiden heinien kanssa on vielä edessä. Maalla annan kuitenkin myös rikkaruohoille mahdollisuuden ja voikukat saavat vihertää niissä osin, kun ruoho ei kasva.

Mökkiprojekti pitää hyvin kiireisenä sekä kevätkesän puutarhakärpäsen puremat asiakkaat. Palaan pian kertomaan tarkemmin mökistä sen sen projekteista. Siihen asti, nauttikaahan varoen kevään polttavasta auringosta!

It is late spring in the borrowed garden. After getting through years of dead plant matter, a lot of delightful things have been uncovered, for example different bulbs under shrubs, and unfortunately also a load of weeds. The worst battle with cough grass and other spread hays is still ahead of me. In the country I still give the weeds a chance too, and dandelions can cover the ground where the lawn doesn’t. 

The cottage project is keeping me busy, as well as customers bitten by the garden bug of late spring. I’ll be back soon to tell you more about the cottage and the projects there. Until then, you enjoy the burning sun of the spring, carefully!

Mahdollisen projektin puutarha

Puutarhan karu tila nyt | The barren state of the garden now

Remontin lisäksi olen erittäin innoissani mökkiin sisältyvästä pihamaasta. Vihdoinkin maata, joka on pysyvää ja täysin minun suunniteltavissani ja toteutettavissani! Asumme tällä hetkellä asumiskoikeusrivitalossa, jossa olen kyllä laittanut pihaa parhaani mukaan, mutta omaa siitä ei koskaan tule. Ensimmäistä kertaa ikinä nyt siihen on täyden mahdollisuudet.

Lisää mahdollisuuksia tarjoaa mökin pihan tämänhetkinen kunto. Pihaa reunustaa monta suurta koivua, ja sinne on istutettu kymmenittäin herukkapensaita. Ruohokaan ei pihassa ole juuri kasvanut. Mökin seinustojen kukkamaat ovat lähinnä kuivia ja mehikasvien valtaamia. Kaikessa voi aloittaa melkein kuin tyhjältä pöydältä siis. Lisäksi navetan aurinkoinen seinusta suoranaisesti huutaa viljelemään myös hyötykasveja. Kaikki vaan odottaa sitä, että pistän tuulemaan ja lähden toteuttamaan unelmieni mökkipuutarhaa.

Aikaisemmin kirjoittelin englantilaisesta mökkipuutarhatrendistä, ja viittasin sillä tähän projektiin. Haluaisin tehdä pihamaasta runsaan kukkakeitaan perennoineen ja kesäkukkineen sekä kasvattaa syötäväksi itselle ja muille vihanneksi ja hedelmiä. Mitä muuta sitä voisi puutarhaltaan toivoakaan?

As well as the renovation of the cottage itself, I am very excited about the garden included with the cottage. At last, soil that remains mine and is mine to plan and to execute! At the moment we don’t own the house we live in and although I’ve worked in the garden to make it mine, mine it literally will never be. For the first time now I’ve got all opportunitity to make this one my own!

More opportunity awaits because of the barren state of the garden at the cottage now. There are several large birch trees lining the garden, and dozens of currant shrubs have been planted in the garden. Even the lawn isn’t really growing. The flower beds surrounding the cottage are dry and overtaken by wild succulents. With all this, it’s like a blank canvas I’m starting with. As a bonus, the sunny end of the old barn provides me an ideal place to grow my own vegetables. Everything is just waiting for me to draw my fork and get digging for the dream cottage garden I want.

Earlier on I wrote about the English trend of cottage gardening, referring to this project as well. I’d like to make this empty yard into a flowering oasis of perennials and summer flowers, and to go edibles for us and others, too. What else could you wish for in a garden after all?

Mahdollinen projekti

Kaikessa hiljaisuudessa olemme valmistelleet projektinpoikasta, jonka kohteena on pieni talo. Talo on arvioilta rakennettu 1900-luvun taitteessa, eli melkein 115-vuotispäivää saisi jo viettää! Hirsisen talon lisäksi pihapiiriin kuuluu vanha navetta saunoineen sekä maakellari. Talosta on tarkoitus remontoida ja kunnostaa meille oma lomakoti, kesämökki ja mahdollisesti ihan talviasuttavakin kakkoskoti.

Mökki on pinnoiltaan suurimmaksi osaksi 1960-luvun kuoseissa, mutta haluaisimme palauttaa sitä lähemmäs sen vanhempia juuria. Kaivaa esiin muovimaton alla mahdollisesti lymyilevät lautalattiat, ja sisustaa retroa romanttisemmin.

Johtuen remontin teknisestä laadusta, myös mies tulee ottamaan osaa blogin päivitykseen siltä osin, joten meitä kirjoittajia on täällä vastedes kaksin kappalein. Mieheni tekee ammatiltaan hommia tietokoneiden parissa ja siinä ohessa hoitaa myös kotitilaansa maalla. Onnekseni hän on myös taitava suunnittelemaan ja kätevä käsistään. Remonttikohteena tämä on meille molemmille ensimmäinen tässä kokoluokassa. Onneksi aikaa on, ja taidot karttuvat tekemisen myötä.

Haaveilemme punamullasta, juoksevasta vedestä ja lautalattioista tästä edes siis täälläkin. Tervetuloa mukaan seuraamaan mökkiprojektiamme!

In all this quietness, we’ve been preparing a little renovation to a small house. It was constructed around the turn of the 20th century, so it will soon be 115 years old! Amongst the timber house, there is an old barn with a sauna and a cellar involved in the project. We are planning to renovate the house into our holiday home, summer cottage and possibly even a wintry getaway second home.

The cottage is mainly covered with 1960s surfaces but we’d like to return it closer to its older roots. To dig out the timber floors from underneath the linoleum, and decorate it with more of a romantic twist than the retro it is now. 

Due to the technicality of the renovations, my husband will be joining me as an author, and so there will be two of us joining in with this blog. My husband works with computers and in the mean time works in his home farm at the country, and if I may so, he is rather handy with plans and tools, too. As a renovation project this is the first in this scale for both of us. We’re lucky to have time, and we will learn by doing. 

We dream of traditional red-ochre paint, running water and wooden floors in here from now on as well. Welcome to follow our cottage project!

Gertrude Jekyllin muistolle

Ruusut ovat yksi suosikkikasveistani. | Roses are one of my favourite plants.

En ole koskaan ollut mikään trendien perässä juoksija. Olen joskus huomioinut niitä, ottanut niistä opikseni tai tuhahtanut turhuuksille. Mutta nyt olen yllättäen sekä huomannut seuraavani erästä muotisuuntausta hyvin läheltä, että hommaanut itselleni näin kolmekymppisenä idolin. Mutta kuinka moni tunnistaa, kuka on rouva Gertrude Jekyll? Tai kuka edes tietää, mistä on kysymys?

No puutarhuroinnistapa tietenkin! Gertrude Jekyll, hirviömäisestä nimestään huolimatta, oli erittäin vaikuttava runsaan englantilastyylisen puutarhan kehittäjä. Hän oli puutarhasuunnittelija, mutta lisäksi myös taiteilija, ja käyttikin hyvin runsaasti värejä sekä väreihin liittyviä oppeja hyväkseen myös puutarhoissaan. Varsinainen puutarhan suunnittelu tapahtui paperin sijasta itse kukkapenkissä, jossa hän käytti hyväkseen muun muassa eri värejä ja niiden lämpötiloja, vastaväreä, erilaisia lehtimuotoja ja -pintoja sekä taiteellista silmäänsä. 1900-luvun taitteen “puutarhan maalari” aloitti runsaslajisen ja vähän nurmikolle tilaa jättävän puutarhatyylin, jota englannissa kutsutaan cottage gardeniksi. Suomeksi sitä voisi kuvailla muun muassa sanoilla luonnonmukainen, polveileva, polkuja suosiva, värikylläinen, lajirikas ja peittävä.

Olen toki ihaillut englantilaisia puutarhoja ja niiden yksinkertaisesti valloittavaa kaduille asti työntyvää runsautta, mutta en ole osannut asiaa ajatella sen paremmin puutarhasuuntaukseksi kuin trendiksikään. Mutta mitä enemmän etsin itselleni inspiraatiota, sitä enemmän juuri tämä englantilainen mökkipuutarha miellyttää silmääni, ja sitä enemmän vastaan tulee myös muita, joita juuri tämä tyylisuunta kiinnostaa.

Minulle tärkeitä tekijöitä miellyttävässä puutarhassa on lajirikkaus ja näennäinen sekasorto kasvien välillä. Ruusujen seassa voi kasvaa jotain yhtä korkeaa, mutta terävämmän muotoista, tai polun reunalla vaikka jotain ihanasti tuoksuvaa, jota hipaista – englannissa tämä on usein laventelia. En pidä laajoista nurmikentistä hoidon kannalta, voikukat ja sammal on vaikeaa pitää poissa normaalikokoisestakin rivitalopihasta. Runsaissa kukkamerissä lentelevät perhoset ja pörräävät mehiläiset sekä mullan seassa myllertävät monijalkaiset ja luikertavat lierot saavat minut kiljahtelemaan, mutta myös ajattelemaan, että tämäkin puutarha on elossa, jokainen milli maata on täynnä muutakin kuin rikkaruohoja tai edes niitä toivottuja kasveja. Monilajinen puutarha on monimuotoinen myös eläinkirjoltaan ja täten ympäristön ystävän unelma. Tiheään istutetut perennat ja muut kasvit pitävät myös kitkemisen tarpeen vähäisempänä, koska rikkaruohoilla ei ole tilaa kasvaa. Minulle on itsestään selvää, että en käytä puutarhassani myrkkyjä, joten tämä sopii paremmin kuin hyvin.

Jään haaveilevaan värikkäistä mökineduspuutarhoista näiden kuvien myötä Norfolkista, Englannista. Suurin osa kuvista on viime lokakuulta, jolloin vielä monet ihanat kukat olivat värikkäitä ja runsaita.

I’ve never been one to run after trends. I’ve sometimes noticed them, used them for my purposes or whiffed them away as nonsense. But suddenly now I’ve simultaneously both noticed and realised I’m following a trend very closely, and gotten myself an idol now at my tender thirties. But how many of you recognise Mrs Gertrude Jekyll? Or who knows what I am talking about?

Well gardening of course! Gertrude Jekyll was, despite her monstrous name, a very impressive creator of voluminous English gardening style. She was a gardening designer but also an artist, thus using plenty of colour and colour theories in her gardens. Instead of paper, the actual planning of gardens happened in the flower bed where she would use different colours and their tones, complementary colours, different leaf shapes and textures and her artful eye. The early 20th century so-called garden painter started a gardening style with ample species and less space for lawns which in England they call cottage gardening. 

Obviously I have admired the English gardens and the wonderful lushness pushing all their way to the streets but I never thought of it as a gardening orientation or as a trend. But the more I search for personal inspiration, the more I am drawn to the English cottage gardens, and the more I find others obsessed with this style.

Things that I find important in a garden is the abundace of different species and the seemingly disarrayed plants. With roses, you can grow something as tall but with sharper edges, or next to a path, something to touch that emits lovely smells – the English seem to use lavender. I don’t like large lawns because of the maintenance, dandelions and moss are hard enough to keep at bay from a normal-sized terraced garden already. Butterflies and buzzing bumblebess in a lush sea of flowers, and the multi-legged and wormy types in the soil, as much as they make me scream in surprise, they also make me think every inch of this land too is alive, and not only with weeds and plants I’ve wanted. A multi species garden is diverse also with its fauna and therefore an environmentalist’s dream. The closely planted perennials and other plants also keep the need for weeding in less quantity because there is no space for weeds to grow in. To me, it is self-evident that I don’t use any toxins in my garden, so this works very well for me.

Now I am left dreaming of colourful gardens in front of cottages with these photos from Norfolk, Enland. Most of them were taken last October when many flowers were still colourful and plentiful.

Polkuja laventeliviljelmällä. | Pathways at a lavender farm.

Aitojen läpi… | Through fences…

… ja muurien yli | … and over walls

Värikkäiden mökkien edessä värikkäät puutarhat | Colourful cottages with their colourful gardens

Yksinkertaisen ruusun kauneus | The beauty of a simple rose