Näin syksyllä on hyvä muistella hiukan aurinkoisempia aikoja. Tänään pääsette mukanani Uuteenkaupunkiin, jossa kävimme pari vuotta sitten kiertelemässä kaupungin puutaloja. Ensimmäistä kertaa otin osaa rakennusperintöpäivien tapahtumaan ja ihastuin sekä kaupunkiin että tapahtuman konseptiin. Pienen kaupungin kaduilla ei juuri tullut vastaan ulkopaikkakuntalaisia, vaan liikkeellä oli enemmänkin paikallisväestöä tutkimassa luvan kanssa naapureitaan – ja mikäs siinä. Aurinkoisessa säässä oli mukava taittaa matkaa jalan, ja Uusikaupunki on tarpeeksi pieni jättää auto taakse ja kulkea paljolti vain hiekkapinnalla olevia jalkakäytäviä porteista sisään ja pihoihin sekä talojen kerroksiin.
Suomalaisille Uusikaupunki on tuttu lomakaupunkina, mutta on sillä merkittävä historiakin takanaan. Se on perustettu jo 1617 ja kuuluisin kaupunki on ehkä siellä solmitusta Uudenkaupungin rauhasta, joka päätti Suuren Pohjan sodan vuonna 1712. Aikaisemmin pääosin merimiesten asuttama kaupunki muuttui ajan kanssa autotehtaiden kaupungiksi ja on nyttemmin taas suuressa suosiossa veneilijöiden keskuudessa. Uusikaupunkilaiset ovat mielestäni kovin puheliaita ja harvinaisen ulospäinsuuntautuneita länsirannikkolaisiksi, ja tämänkin takia pidän kaupungista kovasti. Hiljainen ja pienihän se on, mutta ehkä siinä onkin koko kaupungin charmi?
Uusikaupunki on helppo kulkea niin jalan kuin pyörälläkin.
Katunäkymää Uudessakaupungissa. Taustalla myös Uudenkaupungin vanha kirkko.
Kiitokset tapahtuman järjestäjille Uuteenkaupunkiin!
Uusikaupunki (Fin) / Nystad (Swe) is a small (pop. 16 000) historical wooden town on the west coast of Finland, on the Baltic Sea. The town was founded by King Gustavus Adolphus of Sweden on the 19th of April 1617, and it will soon celebrate its 400th birthday. Uusikaupunki has left its mark in the European history. The peace of The Great Northern War – known as the Treaty of Nystad after the Swedish name of the town – was signed in Uusikaupunki in 1721.
What once was a majorly seaman-populated town, then became a town known for its car manufacturers. Nowadays, most of the machinery has left the town quiet apart from the busy summer season. The long summer days bring many tourists over, especially those with boats, who moor in the famour passenger harbour at the heart of the town.
The town sits on a belt of well-preserved wooden towns scattered on the seaside along the west coast of Finland. As well as the quiet, often unpaved gravel streets, Uusikaupunki is known for its impressive old church. For the more modern in mind, the famous Bonk Museum with the most incredible non functioning machines, or if you prefer, pieces of art. The Crusell Week Music Festival at the end of July offers a lot, too.
I visited the town for its open doors during the European Heritage Days, when many of the private and public wooden buildings were open for visitors to explore and admire, as well as their impressive city-sized gardens to enjoy. Many of the once shared buildings have now been joint to form one grand-scale single-family house.
The town feels old mainly because of its idyllic, quiet streets and the gravel underneath your feet. The locals have a very peculiar accent which brings a smile to the face of others. They are very friendly and talkative, compared to many other towns on the west coast.
