Porvoo on yksi Suomen ehdottomista matkailuhelmistä | Porvoo is one of the absolute gems of Finland
Porvoon parhaiten turistien tuntema osuus eli viehättävä Vanha Porvoo on rakentunut Porvoon 1200-luvulta peräisin olevalle tuomiokirkolle johtavan mäen rinteille. Tarinan mukaan vuonna 1346 Ruotsin kuningas Maunu Eerikinpoika vieraili Porvoossa ja päätti myöntää sille siinä samassa kaupunkioikeudet. Vanhan kaupunkin mosaiikkimainen katuverkosto on peräisin keskiajalta. Sen jälkeen kaupunki on kärsinyt useista tulipaloista, mutta itsepäiset porvoolaiset ovat silti rakentaneet talonsa vanhoille kivijaloille. Vanhan Porvoon rakennukset rakennettiin vanhan, keskiaikaisen kaupunkisuunnitelman mukaan ja ne ovat historiallisesti arvokkaita. 18 hehtaarin alueella on 250 asuinrakennusta ja noin 700 asukasta.
Porvoo (Fin) or Borgå (Swe) is a small town east of the Finnish capital Helsinki. For a tourist, Porvoo is best known for its charming old town, Vanha Porvoo (Old Porvoo). The hilly medieval town is dominated by the 13th century stone Porvoo Cathedral. The story tells that in 1346 Maunu Eerikinpoika (Magnus Eriksson), then the King of Sweden, visited Porvoo and granted the town rights there and then. The mosaic-like town plan with its maze of streets and irregularly shaped plots dates back to the Middle Ages. Since then the town suffered many fires, but always the stubborn citizens rebuilt their houses on the same foundations. The buildings in Old Porvoo today were built according to a medieval town plan and are of historical value in terms of their construction. The Old Porvoo district currently covers an area of 18 hectares, with 250 residential buildings and 300 outbuildings. Roughly 700 people live in this area.
Vanha kauppakaupunki rakentui Porvoonjoen varteen ja yksi tyypillisimmistä näkymistä kaupungista onkin joen varren punamultaiset aitat. Punaisen värinsä aitat saivat kuitenkin vasta 1700-luvun lopissa. Aitat maalattiin punaiseksi kuningas Kustaa III:n vierailun kunniaksi. Punamulta auttoi myös suojaamaan hirret tuulen ja auringon kuluttavalta vaikutukselta. Nykyään ranta-aitoissa toimii erilaisia kauppoja ja putiikkeja.
The bustling trade town was built on the Porvoonjoki River, and so one of the typical vistas of the town are the red ochre paint storages by the riverbank. A curious fact is that they got their colour only in the late 18th century. Red ochre paint was used to paint the shore houses in honour of King Gustav III’s arrival from Sweden. The red ochre also helped protect the logs from wind and sun damage. These red buildings now host a wide variety of shops and boutiques.
Porvoo on kulttuurihistoriallisesti tärkeä kaupunki, ja se oli Suomen toiseksi suurin kaupunki 1700-luvulla. Historiallisesti merkittävän Porvoosta tekevät ranta-aitat, mukulakivikadut sekä idylliset puutarhat. Jo 1200-luvulla Porvoo oli tärkeä kauppapaikka. Jokikatu ja Välikatu ovat aina olleet kauppakatuja. Porvooseen tultiin kaupustelemaan ja ostamaan tuotteita, viettämään iltaa ja syömään hyvin. Tämä perinne on säilynyt näihin päiviin asti, ja ihmiset nauttivat kaupungin antimista kaduilla, puutarhoissa, kahviloissa, ravintoloissa, gallerioissa ja museoissa.
Porvoo is a culturally significant town, and it became the second biggest town in Finland in the 18th century. Shore houses, cobblestone streets and idyllic gardens make Old Porvoo a uniquely historical urban milieu. Porvoo has been an important centre of trade since the 13th century. Jokikatu and Välikatu have always been lively shopping streets. People came to the city to shop, spend the night, have fun and eat well. Today, this tradition continues as people enjoy the unique atmosphere in the streets, gardens, cafés, restaurants, hotels, galleries and museums.
Porvoon vanha raatihuone (kuvassa yllä) on peräisin vuosilta 1762-64, ja se on toinen vielä jäljellä olevista 1700-luvun vanhoista raatihuoneista Suomessa. Se ja tuomiokirkko ovat vanhan kaupungin merkittävimmät rakennukset.
Rakennuksessa toimi kaupungin oikeusistuin, kunnanhallitus sekä nimismies. Sitä käytettiin myös teatteriesityksiin ja sota-aikoina sairastupana. Vanhan raatihuoneen tärkein hetki historiassa oli, kun vuoden 1809 keväällä siellä järjestettiin Porvoon valtiopäivät. 650 vuoden Ruotsin vallan alaisuuden jälkeen Suomi liitettiin osaksi Venäjän keisarikuntaa. Tsaari Aleksanteri I kutsui valtiopäivät koolle selvittääkseen Suomen tulevan poliittisen aseman. Aatelisto ja kauppiaat tapasivat raatiohuoneen ylimmän kerroksen huoneissa.
Raatihuone on kaksikerroksinen mansardikattoinen rakennus, jonka huipulla on pieni kellotorni. Rakenteellisesti raatihuone ei ollut onnistunut. Suomalaisilla rakentajilla ei ollut kokemusta kivestä rakennusmateriaalina, joten pohjustukset eivät olleet riittävät. Ei kestänyt kauaakaan, kunnes talo alkoi kallistua, mikä on erityisesti nähtävillä sen sisätiloissa. Tästä huolimatta rakennusta käytettiin kaupungin virkamiesten toimesta aina 1880-luvulle asti. 1896 rakennuksessa aloitti toimintansa Porvoon museo.
Raatihuoneentori on Vanhan Porvoon sydän. | The Town Hall Square is the heart of Old Porvoo.
The Old Town Hall (on the photo above) dates back to 1762-64, and it is one of the two remaining 18th century town halls in Finland. It and the Cathedral are the most important buildings in the Old Town.
The building housed the town’s administrative court, the council and the constabulary. It was also sometimes used for performances by itinerant theatrical troupes and in times of war was converted into an infirmary. Its time in the limelight of history came in spring 1809, when the Diet of Porvoo was convened there. After 650 years as a part of the Kingdom of Sweden, Finland had just been annexed to the Russian Empire. To determine the future political status of his new possession, Czar Alexander I convened the Diet (the national legislative assembly comprising four Estates) in Porvoo. The Nobility and the Burghers met in two rooms on the upper floor of the Town Hall.
It is a two-storey structure with a mansard roof, atop which is a small wooden clock tower. In structural terms, the building turned out to be something of a failure. Finnish builders had little experience of using stone as a structural material in those days, the foundations were inadequate and soon after its completion the building began leaning, which is especially noticeable in its interior. Nevertheless, the building continued to be used by the town authorities until the 1880s. In 1896 the newly-established Porvoo Museum Association saved it from demolition and opened a museum.
Vanhan Porvoon mukulakivikaduilla kannattaa varautua myös jyrkkiin rinteisiin. Tämä katu johtaa kohti tuomiokirkkoa.
| On the cobbled streets of Old Porvoo, one should be prepared for steeper hills as well.
This is one of the streets leading towards the cathedral.
Venäjän tsaari Nikolai I:n ajan (1825-55) peruja on Porvoon empiretyylinen alue. Tämä johtohahmo halusi päästä eroon tiheästä ja palovaarallisesta vanhasta kaupungista, joka oli peräisin Ruotsin vallan ajalta. Sen sijaan tsaari halusi tuoda kaupunkiin säännönmukaisen ja tilavan venäläisen asemakaavan. Onneksemme Vanhaan Porvooseen ei koskettu, vaan kaupunki levisi etelään ja sinne rakentuin empiretyylinen Pietarin kaltainen asemakaava. Arkkitehti Carl Ludwig Engel nimitettiin suunnittelemaan uuden Porvoon kaava. Empireosassa kaupunkia sijaisee muun muassa kansallisrunoilijamme Johan Ludvig Runebering koti. Kaupungin tunnetuin taiteilija on luultavasti Albert Edefelt, joka syntyi Kiialan kartanossa 1854. Edefelt oli erityisen ihastunut Vanhaan Porvooseen kapeine kujineen ja punamullattuinen jokirannan aittoineen.
The Empire-style part of Porvoo tells us about the era of Nicholas I, the Czar of Russia between 1825-55. This ruler wanted to get rid of the dense and flammable old town built under the Swedish rulers, to replace it with a regular and spacious Russian rectangular plan. Luckily, Old Porvoo was not touched, instead the town expanded to the south built according to the Empire-style St. Petersburgian plan. Architect Carl Ludwig Engel, who also drew the Senate Square area in Helsinki, was nominated the designer of new Porvoo. The most popular attraction in this Empire town is the home of the Finnish national poet Johan Ludvig Runeberg. The best known of Porvoo’s own artists is probably Albert Edelfelt, born in Kiiala manor in 1854. Edelfelt was especially enchanted by Old Porvoo with its narrow streets and the red river-bank outbuildings.
Porvoon kadut ovat täynnä viehättäviä putiikkeja. | The streets of Porvoo are filled with delightful boutiques.
Savustettua silakkaa Bavaroise, paistettua ruisleipää ja siianmätiä.
| Smoked herring Bavaroise, fried dark rye bread and whitefish roe.
Ravintola Timbaali on yksi Porvoon kuuluisimmista ravintoloista. Se on erityisen tunnettu etana-annoksistaan, mutta siellä on tarjolla paljon myös muuta suomalaista ruokaa. Ravintola sijaitsee kauniisti entisöidyssä vanhassa puutalossa 1790-luvulta, juuri Porvoon palon jälkeiseltä ajalta. Kesäaikana sisäpihalla toimii katettu terassi, jolla eri kielten sorina täyttää ilman. Myös paikalliset ovat tykästyneitä ravintolaan. Kesäisin tarjolla on kalaisa lounasbuffetti, mutta myös alá carte-annoksia on tarjolla ympäri päivän. Timbaali oli kokonaisvaltaisesti yksi parhaimmista ravintolakokemuksistani, joten suositten sitä lämpimästi.
In the heart of the idyllic Old Porvoo, one can sit down for an excellent meal in the Restaurant Timbaali. Known for its escargot, this restaurant offers a wide variety of Finland-inspired dishes (with and without the now imported, Italian escargots) in a beautifully restored old wooden villa, dating back to the the 1790′s, right after the Great Fire of Porvoo. In the summer months, the covered summer terrace is filled with a lovely mixture of languages, but the restaurant is a stable favourite of the locals as well. During summer lunch hours, the overflowing fish and seafood puffet is a hit amongst the visitors, but also alá carte portions are available all throughout the day. Timbaali was overall one of my ever favourite restaurant experiences, so I recommend it warmly.
Paistettua nieriää, peruna-valkosipulimousse ja kauden kasviksia.
| Fried artic char, potato garlic mousse and season’s vegetables.
Vanhan kaupungin lisäksi Porvoossa on paljon mielenkiintoista nähtävää myös modernin keskustan puolella. Kaikki on helposti saavutettavissa jalkaisin. Kuvassa yllä on ravintolalaiva Glückauf, joka on 1898 valmistunut höyryalus, joka nyttemmin on ankkuroituna Porvoonjoen kauniiseen maisemaan ja on kesällä terasseineen auki joka päivä.
Apart from the Old Town, there is a lot to see in the modern central Porvoo. Everything is easy to reach by foot. On the photo above, the restaurant boat Glückauf (on the background) moored on the commercial part of the town of Porvoo, alongside other smaller vessels. The Glückauf is a rare German steam sail vessel from 1898 and is now moored in the wonderful summer scenery on the Porvoonjoki River as a restaurant and summer terrace which are open daily.
Kuvassa oikealla Porvoon Paahtimo Café & Bar ja sen kirjaimellisesti kelluva terassi jatkaa kesäisin kahvilan tiloja ulos Porvoonjokeen asti. Aikaisemmin paikallisen tavaratalon varastona toiminut punatiilirakennus on Oskar Simolinin käsialaa vuodelta 1902.
Horisontissa näkyy myös Porvoon tuomiokirkon mustaksi tervattu katto ja kellotorni. Nykyisen kirkon puuosien rakentaminen aloitettiin 1200-luvulla, ja se toimii nykyään Porvoon hiippakunnan eli Suomen ruotsinkielisen hiippakunnan kotina. Kirkko on tuhoutunut useissa paloissa: vuonna 1508 tanskalaisten ja vuosina 1571, 1590 ja 1708 venäläisten toimesta. Vuoden 2006 tuhopolton jälkeen tuomiokirkon katto tuhoitui, mutta sisäkatto sekä sisätilat säilyivät vaurioitta.
On the far right, the Porvoon Paahtimo Café & Bar and the literally floating terrace extended during summer onto the barge moored on the Porvoonjoki River. Once a warehouse for the local department store, this red brick building was built for Oskar Simolin in 1902.
On the horizon, the tar-black roof of the Porvoo Cathedral, and the steeple beside it, rise. Building of the current church, originally in wood, started in the 13th century, and it is now the seat of the Diocese of Borgå, Finland’s Swedish-speaking diocese. The church has been destroyed by fire numerous times; in 1508 by Danish and in 1571, 1590, and 1708 by Russian forces. On May 29, 2006, the outer roof collapsed after arson, however with the inner ceiling undamaged and the cathedral interiors intact.
